Ryyppääminen on taiteenlaji. Miten kiskoa niin paljon viinaksia mitä pää vaatii näyttämättä idiootilta ja heräämättä aamulla sieltä mistä ei todellakaan pitäis. Mä en koskaan ollut hyvä siinä. Siksi lopetin kyseisen nautintoaineen käyttämisen likipitäen kokonaan. Juon 1-2krt vuodessa, sen enempää ei antais pörssikään periksi. Vuosia sitten tuli kyllä käytettyä rehvakkaammin, niistä vuosista opinki muutaman hyvin arvokkaan asian, joita sovellan tänäkin päivänä. Ensinnäkin on katsottava mitä juo. Konjakki, rommi ja muut vastaavat on ehdottomalla ei-listalla. Viimeksi kun kiskoin konjakkikännit->Lue, puol litraa pystyyn niin kuin hienot naiset ainakin, oksensin arvomatot ja sammuin mustaherukkapuskaan. Mutta jollakin sairaalla tavalla voin vielä tänäkin päivänä väittää sen olleen elämäni paras yö. En oo eläissäni kokenut niin rauhanomaista tunnetta kuin silloin takertuessani siihen kyseiseen puskaan, oksentaessani sen päälle ja painaessani kasvojani märkään multaan. Silloin se tuntui parhaalta paikalta maailmassa, silloin mua ei kiinnostanut kuinka moni känniääliö on senkin puskan päälle kussut, nykyään en uskalla turhan monta ajatusta sille edes suoda. Kuitenkin, silloin opin jotain. Vähintään sen etten enää ikinä juo konjakkia, ja se päätös on pitänyt 12 vuotta. Aamen sille.

Toisekseen on pyrittävä muistamaan ja tajuamaan mihin menee ja kenen kanssa. Vittumaisinta on herätä selällään maaten, tuijottaa vierasta kattoa ja tiivistää ajatukset fiksusti kahteen sanaan: mitä vittua. Sen enempään ei pysty. Sitten iskee pelko. Preppaat ja rohkaiset itsesi ja käännät hitaasti kylkeä oikealle puolelle tajuten että siinä makaa mies ja kaiken lisäks harvinaisen ruma yksilö. Vielä kamalampaa on huomata sama ilmiö vasemmallakin puolella. Siinä tilanteessa ainoa syy kiittää on se, et on vaatteet päällä. Jos on.

Näistä vuosista viisastuneena olen kasannut pienen baarimuistion

1. Portsarin persettä kähmitään vasta lähtiessä, muuten ei pääse sisään.

2. Jos ei osaa laulaa, ei ainakaan kannata laulaa kännissä. Jos haluaa laulaa kännissä, olen hautausmaa, en koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa, tule kanssani kylpyyn ja se oli viuhahdus höystettynä seksikkäällä lavashowlla ei ole niin seksikästä kuin miltä se ajatustasolla tuntui.

3. Et voi näyttää persettä yleisölle ja ehostaa kyseistä toimenpidettä kansainvälisin käsimerkein. Se ei vaan yksinkertaisesti sovi. Siitä lentää ulos.

4. Ei ole olemassa rumia miehiä, on vain liian vähän viinaa. Se kannattaa yrittää muistaa silloinkin kun promilleraja hipoo kipupisteitä.

5. Se että tosiystävyyden tuntee vasta välilihan läpi ei ole syy harrastaa kimppakivaa. Oikeasti.

Nämä elämän kulmakivet kun muistaa niin voi huoletta juopotella ittensä vaikka hengiltä jos tulee sellainen fiilis. Muuten mulle ei oikeestaan kuulu yhtään mitään, ainakaan erityisen hyvää. Onnistuin ostaan itelleni kunnon vitutuksen. Kiitos siitä kelalle, pankille, lähikaupan helvetin hitaalle myyjälle ja postinjakajalle joka toi taas pelkkiä laskuja joissa olevat summat eivät vitullakaan vastaa sitä summaa joka mun pankkitilillä on niihin varattu. Hienoakin hienompi tiistai. Jumittaessani ruuhkassa huomasin et mulla mahdollisesti roikkuu pakoputki ja et ainakin perseenlämmitin on rikki. Tai sit mun kaikenkestävä perseeni on vaan tottumaton noin tehokkaisiin vehkeisiin. Tajusin myös sen et talvi tulee eikä mulla ole renkaita moista vuodenaikaa varten. Tai on. Kaksi kappaletta. Mut niistäki on enemmän hyötyä siinä vaiheessa jos haluan väkertää niistä lautan ja tykittää sen kanssa joelle ja loppujen lopuks päätyä haitaria soitellen jonnekki vitun Somerolle. Ja voin kertoa ettei ollu ihan ykkössuunnitelmissa. Ei lauttailu eikä varsinkaan Somero.